| Tyyppi | Järvet |
| Pinta-ala: | 1 083 km² |
| Pituus: | 120 km |
| Rantaviivan pituus: | 2 789 km |
| Keskisyvyys: | 14 m |
| Suurin syvyys: | 95 m |
| Saarien lukumäärä: | 2 690 |
| Saalislajit | |
| Ahven | |
| Hauki | |
| Järvilohi | |
| Järvitaimen | |
| Kuha | |
| Lahna | |
| Made | |
| Särki | |
| Siika | |
| Säyne | |
| Sorva | |
Eteläiseen Suomeen sijoittuva mahtava Päijänne ulottuu Lahdesta Jyväskylään. Kirkasvetinen järvi on Suomen suosituimpia vapaa-ajankalastusalueita. Eikä ihme, sillä puhdas vesi, laajat ulapat ja kalaisat vedet tarjoavat kalastajille haastetta, silmäniloa ja saalista.
Suosiostaan huolimatta isolla järvellä on runsaasti tilaa. Päijänne on Suomen syvin ja toiseksi suurin järvi. Maisemalle on tyypillistä karuus ja jylhät maisemat. Saaret ja rannat nousevat jyrkästi järven syvyyksistä.
Korpilahden Kirkkoselkä Pohjois-Päijänteellä.
Haukea lahdista
Päijänteen yleisimmät saalislajit ovat hauki ja ahven. Hauen pyyntiin matalat heinikkolahdet ja saarten väliset kaislikot ja karikot ovat hyviä paikkoja. Päijänteen länsirannalla Jämsän, Kuhmoisten ja Padasjoen edustan lahtivesiltä löytyy paljon potentiaalisia haukialueita. Itärannalla hyviä haukikohteita ovat Sysmän ja Luhangan rehevät kapeikot. Pohjoisessa Jyväskylän edustalla on paljon hyviä lahtivesiä hauenkalastajille. Ison hauen tavoittaa Päijänteen ulapalta muikkuparvista.
Päijänteen kuhakanta on vahvistunut ja järveltä saadaan monikiloisia kuhia. Kuha- ja haukikanta on vahvin Pohjois-Päijänteen alueella, jossa vesi on hieman rehevämpää ja tummempaa. Selkämatalikot ja saarten väliset salmet ovat kuhankalastajan pelikenttää.
Kuva: Veli-Matti Paananen
Jämsän Sammallahdella uiskentelee isoja haukia.
Taimenta selkävesiltä
Keväällä ja syksyllä vetouistelijat tavoittelevat siiman päähän taimenta ja järvilohta. Laajat selät ja syvät vedet antavat uisteluun mainiot puitteet. Taimenta istutetaan paljon, ja järveen laskevia reittejä on kunnostettu luontaisen lisääntymisen turvaamiseksi.
Lohikaloja jahtaava suunnistaa Keski-Päijänteen suurten selkäalueiden, Tehinselän ja Judinsalonselän syvännealueille ja niiden reunoille. Hyvää uistelualuetta löytyy Päijänteen katkaisevan Pulkkilanharjun molemmin puolin Etelä-Päijänteeltä.
Kuva: Veli-Matti Paananen
Järvilohi iski pintavedosta raksiin Judinsalonselällä toukokuun lopulla.
Onkijat löytävät kesällä lahnat, särjet ja säyneet heinikkolahdista. Etelä-Päijänne on merkittävä täpläravun pyyntialue.
Talvella Päijänne on suosittua pilkkialuetta. Syvä vesistö on pilkkijärvenä haasteellinen. Madepilkkijät suuntaavat kutulahtien suille ja pohjukoihin parin metrin syvyisille alueille.
Kuva: Lentokuva Vallas
Kelventeen saari Päijänteen kansallispuistossa.
Hiekkaharjuja ja kalliosaaria kansallispuistossa
Järven eteläosiin sijoittuu Päijänteen kansallispuisto, jossa on runsaasti tulentekopaikkoja, laavuja, telttailupaikkoja ja polkureittejä. Kansallispuiston keskeinen saari on Virmailanselällä kiemurteleva Kelvenne. Päijänne on maisemaltaan monimuotoinen. Vierekkäiset saaret voivat vaihdella jyrkästä ja jylhästä kalliolouhikosta tasaiseen hiekkarantaan. Kansallispuistossa maisemaa elävöittävät harjumaisemat. Monissa saarissa on suppa-lahtia eli harjukuoppia, jotka ovat veneilijöille ja kalastajille mainioita luonnonsatamia.
Järven pohjoisosa on vedenlaadultaan hyvää. Eteläosa on erinomaista ja kirkasta. Pääkaupunkiseutu ottaa juomavetensä Päijänteestä.
