Syysahven on nyt ahnaalla otilla ja tankkaa pikkukalaa sen minkä ehtii. Syksyllä ahvenparvet tihenevät ja kalat siirtyvät hieman syvempään veteen kesän oleskelualueisiin nähden. Ahvenien oleskelusyvyydet vaihtelevat vesistöittäin ja ravintokalojen esiintymisen mukaan. Syysahvenet jahtaavat muun muassa kuoreita, muikkuja, pikku särkiä ja salakoita, rannikolla myös silakkaa. Ahvenparven voi löytää järviltä noin 5 metrin syvyysvyöhykkeen tuntumasta tai selvästi syvemmältäkin, mutta joissakin vesissä ne liikkuvat matalammassakin.
Muun muassa salmet ja selkäpakat ja niiden penkat ovat potentiaalisia paikkoja. Välillä ajoahven käy matalammassa ja pintautuu, jolloin sen saalistuksen voi nähdä pikkukalaparven kuohuntana. Hyvän ahvenparven löytäminen tietää siiman kiristystä. Isoa ahventa voi lähteä syksyllä hakemaan jigivehkein, pilkillä tai vetouistellen. Uistelussa ahvenkörmyn voi tavoittaa myös välivedestä vaikkapa täkyraksilla, isoimmat köriläät iskevät myös varsin kookkaisiin vaappuhin.
Kuva: Syönnillään olevan ahvenparven löydyttyä jigi antaa varmasti saalista. Heittelyn voi vaihtaa vertikaalikalastukseen, kun parvi on tullut veneen alle. Kuva: Ismo Kolari.
