Onginta on Suomen suosituin kalastusmuoto, jota harrastaa lähes 900 000 kansalaista viimeisimpien Luonnonvarakeskuksen selvitysten mukaan. Potentiaalisia onkipaikkoja löytyy niin rantavesistä kuin karikoiltakin. Paras ongintasyvyys riippuu vesistöstä ja tavoiteltavasta kalalajista.
Tähän aikaan loppukesästä isot ahvenet löytyvät jo monin paikoin hieman syvemmältä, useamman metrin syvyydestä, jolloin niitä tavoittaa parhaiten veneestä käsin. Kuitenkin myös rannalta käsin ongen matosen voi napata isokin ahven. Esimerkiksi syvien salmien rannat ovat potentiaalisia paikkoja. Ajoahvenet voi tavata aivan pinnasta ruokailemassa esimerkiksi kaislikon vieressä salakkaparvessa.
Kaikuluotain on hyvä apuväline ahvenparvien etsinnässä. Mato-ongen ohella niitä tavoittaa loppukesällä ja syksyllä karikoilta erityisesti pilkkimällä. Venepilkinnässä toimivat samat välineet kuin talvipilkinnässä, mutta kesällä kannattaa käyttää tarpeeksi vahvaa siimaa, koska rajusti pilkkiin iskevillä ahvenilla on vauhti päällä ja ne voivat olla isoja. Liian heikot tapsit tietävät vain viehemenetyksiä. Kun ahvenparvi alkaa kunnolla syödä, pilkki ei useinkaan ehdi takaisin aivan pohjaan, kun pilkkiä jo viedään.
Matalat rehevät lahtivedet ja pienet vesistöt ovat hyviä kohteita särkikalojen ongintaan. Alan aktiiviharrastajilla on käytössään erikoisvälineitä, kuten pitkät, yli 10-metriset kevyet vavat, pitkävartiset haavit, sumput ja ongintatuolit. Särkikalojen onginnassa ongintapaikkaa usein mäskätään. Karppi, suutari, lahna ja muut särkikalat ovat tavoiteltuja saalislajeja. Isot monikiloiset karpit ovat kovia vastustajia siiman päässä, ja niiden ylös saaminen vaatii taitoa.
Kuva: Nätti lahna nielaisi syötin ja pienen koukun. Kuva: Ismo Kolari.
