Vetouistelu

Uistimen soutu on ikivanha pyyntitapa. Lohensoutu on suomalainen perinne, joka elää edelleen vahvana. Tenolla ja Tornionjoella suurimmat lohet kalastetaan soutamalla vaappuja, perhoja ja lusikoita. Myös taimenta ja harjusta kalastetaan joesta soutamalla. Järvillä ja rannikolla vetouistelussa käytetään pääsääntöisesti moottoriveneitä.

Kuva: Risto Jussila 

Keurusselkä on tunnettu isoista hauista.

Haravointia levittäjillä

Nykyaikaisessa vetouisteluveneessä on vedossa yhtä aikaa useita siimoja. Osa siimoista on ohjattu pyytämään veneen ajolinjan ulkopuolelle levittäjillä, jolloin uisteluvene pystyy haravoimaan leveän vesialueen kerrallaan.

Levittäjiä eli plaanareita on kahta päämallia. Pieni siimaan kiinnitettävä levittäjä vie yhden siiman vieheineen sivulle. Isot kelkat taas uitetaan veneen sivulle muovi- tai teräsvaijerin avulla. Vaijeriin kiinnitettyjen vapauttimien avulla saadaan koko vaijerin mitalle viritettyä useita siimoja vieheineen.

Vetouisteluvavat ovat jäykkiä ja lyhyitä ja niissä on herkkä kärki. Siiman vahvuus on 0,35–0,45 mm. Mitä ohuempi siima, sen herkemmin viehe potkii. Lohen soudussa ja ison hauen uistelussa kalusto saa kuitenkin olla järeämpää. Vieheet laitetaan uimaan veneen perään 20–50 metrin siimoihin. Lohijoilla 15–20 metriä siimaa veneen perässä on riittävä määrä.

Haukea penkasta ja pohjalta

Vaaput ja lusikkauistimet ovat suosituimpia haukivieheitä. Isolle hauelle tarjotaan kookkaita vaappuja. Haukea uistellaan tyypillisesti rantojen läheisyydestä ja matalikkojen reunamilta 1–10 metrin syvyydestä. Syvännevaaput sukeltavat syvälle ilman painotuksia. Takilalla hauen tavoittaa yli 10 metrin vedestä. Takilan kuulalla kannattaa välillä hieman pölläyttää pohjaa, sillä hauki vaanii useimmiten pohjan tuntumassa.

Kuva: Risto Jussila 

Kannonjärvi, Kannonkoski.

Raksi on tehokas

Lohikaloille tarjotaan vilkkaasti uivia lusikoita ja kapearunkoisia ja tiheäpotkuisia 7–12 cm:n vaappuja. Merilohen uistelussa isot pellit ovat suosituimpia. Täkyraksi on saavuttanut suuren suosion taimenen ja järvilohen uistelijoiden keskuudessa. Muikulla tai salakalla syötitettyä täkyraksia vedetään hitaalla nopeudella. Vaappuja ja lusikoita käytettäessä vetonopeus saa olla kova, 4–6 km/h.

Järvi- ja meritaimenen uistelussa hyviä paikkoja ovat karikoiden kupeet, niemen kärjet ja ulapan saarten rannat. Taimen ja erityisesti merilohi ja järvilohi nappaavat usein keskeltä selkää matalikon reunasta tai syvänteen päältä. Loppusyksyllä taimen saattaa iskeä aivan rannan tuntumasta.

Kesällä uistellaan syvältä

Keväällä ja loppusyksyllä kylmän veden aikaan lohikalat tapaa pintavesistä. Keskikesällä lohikalat tavoittaa 5–20 metrin syvyydestä ja tuolloin painosyvääjät ja syvätakilat kuuluvat uistelijan apuvälineisiin. Kalapaikat ja kalaparvet etsitään kaikuluotaimen avulla.

Kuva: Markku Myllylä 

Siialle tarjotaan minivaappuja.

Kuha iskee painokuvaan

Kuhalle käytetään vaappuja ja painokuvia. Painokuva-vaappu-yhdistelmällä tai painokuvalitkoilla vieheet saadaan kuhan ulottuville 5–10 metriin.

Kuhaa uistellaan hitaasti, 2–3 km/h. Monet pitävätkin soutamista edelleen parhaana kuhanpyyntitapana. Alkukesästä hyviä kuhapaikkoja ovat matalikot ja lahtien suualueet. Keskikesällä ja syksyllä kuhaa uistellaan selkävesiltä matalikkojen reunoilta, saarten kupeesta ja syvän päältä. Kuhan ottisyvyys vaihtelee päivittäin sekä kellonajan että kelin mukaan pintakalvosta yli 10 metriin. Usein kuha ei ota lainkaan.

Ahventa ja siikaa uistellaan pienillä vaapuilla. Iso ahven ottaa myös pieneen peltiin ja täkyraksiin. Siialle käytetään pieniä minivaappuja.
Vetouistelussa voidaan käyttää perhoja vaikkapa yhdessä lusikkauistimen kanssa. Nieriä ja taimen ottavat mielellään perhoon.

Vetouistelussa on kaksi koulukuntaa. Toisen edustajat tekevät koko ajan hiki hatussa töitä vaihtaen viehettä ja pyyntisyvyyttä koluten pohjat ja karikot millimetrin tarkkaan. Toinen koulukunta virittää vieheet perään ja keskittyy sen jälkeen laiskotteluun ja maisemien ihailuun.

Kuva: Risto Jussila 

Vetouistelu on rentoa puuhaa.