Kemi- ja Iijoen velvoitepäätöksistä valituksia

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto muutti heinäkuussa 2024 antamallaan päätöksellä Kemijoen ja Iijoen voimalaitosten yli 40 vuotta vanhoja kalatalousvelvoitteita koskevia päätöksiä. Aluehallintoviraston mukaan olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet vesilaissa säädetyllä tavalla, eivätkä voimalaitoksille määrätyt kalatalousvelvoitteet enää vastaa kalakannoille ja kalastukselle aiheutettua haittaa.

Virasto mm. määräsi, että voimalaitosten omistajien tulee selvittää ja suunnitella rakenteet, jotka mahdollistavat lohen ja meritaimenen pääsyn voimalaitosten patojen ohi Kemijoen vesistön poikastuotantoalueille. Samoin voimalaitosten omistajien pitää suunnitella rakenteet, jotka mahdollistavat smolttien ja kuteneiden yksilöiden alasvaelluksen mereen.

Erityisesti Kemijoen suurimmassa sivujoessa, vapaana virtaavassa noin 300 km pitkässä Ounasjoessa, joka erkanee pääuomasta Rovaniemen kohdalla, on jäljellä huomattavan laajoja potentiaalisia lohen lisääntymis- ja poikastuotantoalueita.

Useita oikaisunhakijoita
Kemi- ja Iijoen pääuomien isojen voimalaitoksien omistajat, Kemijoki Oy ja PVO-Vesivoima Oy, ovat valittaneet päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen. Aluehallintovirasto mm. määräsi, että Kemijoen lohen istutusvelvoite tulee nostaa viisinkertaiseksi 3,2 miljoonaan vaelluspoikaseen. Iijoen lohen istutusvelvoite määrättiin yli miljoonaan smolttiin eli yli 3-kertaiseksi nykytasoon nähden. Voimayhtiöt pitävät muutosta ylimitoitettuna.

Myös Pohjois-Suomen ELY-keskus, Itä-lapin kunnat ja luontojärjestöt hakevat muutosta asiassa. ELYn mukaan aluehallintoviraston päätöksessä ei ole annettu lain mukaisia, riittävän täsmällisiä ja yksiselitteisiä kalateiden rakentamista ja toimintaa koskevia reunaehtoja. Luontojärjestöt vaativat voimalaitoksiin kunnollisia luonnonmukaisia ohitusuomia. WWF:n Matti Ovaska toteaa, että Avin päätös ei ota huomioon vesipuitedirektiivin tavoitteita. Päätöksessä tarkastellaan lähinnä merilohta ja -taimenta, vaikka voimalaitokset vaikuttavat myös moniin muihin lajeihin. Lisäksi kalatiet voitaisiin sulkea kutuvaelluksen ulkopuoliseksi ajaksi. WWF ihmettelee myös, että AVI hylkäsi ELY:n vaatimuksen kalateiden rakentamisesta Rovaniemen ja Kemijärven välisiin voimalaitoksiin, jotka myös tukkivat kalojen kuluväylän.

Hidasta kuin patoaltaan virtaus
Pohjois-Suomen ELY-keskus laittoi kalatalousvelvoitteiden muutoshakemuksen vireille keväällä 2017, joten asian käsittely tähän vaiheeseen kesti aluehallintovirastossa yli 7 vuotta. Alkuperäiset Pohjois-Suomen vesioikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden päätökset velvoitteista olivat vuosilta 1979 ja 1980. Näitä päätöksiä oli aikoinaan odoteltu yli 30 vuotta Kemijoen lohikalojen turmioksi koituneen Isohaaran padon valmistumisen jälkeen.

Kemijoki
Iijoki

Kuva: Rakennetuissa joissa kutukoskia on perattu, ja ne ovat peittyneet haukipitoisiin patoaltaisiin. Matarakosken voimalaitos on toiseksi pienin Kitisessä, Kemijoen sivujoessa olevista seitsemästä vesivoimalaitoksesta. Voimalaitospadot estävät sekä vaelluskalojen vapaan nousun lisääntymisalueille että lohikalojen poikasten ja esimerkiksi ankeriaiden vaelluksen alavirtaan merelle. Kuva: Ismo Kolari.

(10.09.2024)